Ohita navigaatio

Risto Ala-Kaila

Risto Ala-Kaila, katso esittelyvideoni tästä.

Sähköposti risto.ala-kaila@turku.fi
LinkedIn https://www.linkedin.com/in/risto-ala-kaila-19920513/
Motto Kansalaisopistoon sijoitettu euro tuottaa noin 3,4–5,6 euron hyödyn 650 000 opiskelijalle yli 2 miljoonalla opetustunnilla.
Tavoite Mitä? Snellmannilaisen sivistyskäsityksen kunnianpalautus.
Miksi? Vastakkainasettelut VST:n ja aikuiskoulutuksen välillä ovat pohjimmiltaan keinotekoisia
Miten? Ay-liike käyttää aikuiskasvatusta itsekasvatukseen
Työkokemus Turun suomenkielinen työväenopisto, vuodesta 1988 alkaen
Musiikin tuntiopettaja, kitaransoitto, kuoronjohto, laulunopetus
Pramilla II -hankkeen esittävien taiteiden koordinaattori
Yhdessä enemmän -hankeopistojen veturiopettaja taidekasvattajille

Turun ja Kaarinan koulutoimi
Luostarivuoren musiikkiluokat ja Kaarinan lukio
Sijaisuuksia Klassikossa, TSYKissä, Auranlaaksossa, Vasaramäessä

 

MUMBO MUSIC OY
Mumbo Jumbo, lauluorkesteri 1992 – 2005, Verkatehtaan studio 1994-96, Riverside Studio1997-99, YLE 1, YLE 2, MTV3, Pori Jazz, DBTL, Imatra Big Band, Sampo, Kesko, Finpap, Enso, Tietoenator, Hartwall, Konserttikeskus ry: n. 300 koulukonserttia

Koulutus Turun musiikkiakatemia
Musiikinohjaaja, musiikkipedagogi, AMK
HAAGA-HELIA Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Opettajan virkaan tai toimeen vaadittavat pedagogiset opinnot ammatillisesta opettajankoulutuksesta
Järjestötyö Turun nuorten avoin yhdistys, TUNA ry, puheenjohtaja, 1985-87
Turun Yliopiston Ylioppilaskunnan kulttuurituottaja, SULO, 1990-92
Kamariorkesteri Turku Ensemble, intendentti, 1990-92
Kulttuurikaupunkiyhdistys/ KUKA ry:n puheenjohtaja, 1992-94
Turun kulttuurikeskus, tapahtumatuottaja, 1993-94
Keskikaupunkiseura Tälpual jokke, vpj. 2014-
Aloite Vanhan Suurtorin elävöittämiseksi 2015-20
Turun kaupunki ja Turkuseura, Aluetyön ohjausryhmä 2017-20
Turun Aikuiskouluttajat ry (AKOL/OAJ), hallitus 2015-

Mitä? Snellmannilaisen sivistyskäsityksen kunnianpalautus

Vapaan sivistystyön perusta on aina ollut omaehtoisuudessa, ihmisten halussa sivistyä, oppia asioita omien tavoitteidensa mukaan. Yhä tänään joustava, vapaatavoitteinen pedagogiikka antaa tilaa moniäänisyydelle ja yhdessä oppimiselle, joka voi kehittää paitsi yksilöitä myös yhteisöjä. Esim. taidekasvatus voi toimia monessa yhteydessä, kaupunkikehityksen osana ja osallisuuden, kestävän kehityksen ja ihmisten henkisen hyvinvoinnin edistäjänä.

“Onko jatkuva oppiminen elinikäisen oppimisen pahin uhka?” kysyy Jyri Manninen SVV-blogissaan. Ohjaavatko jatkuvan oppimisen strategioita ainoastaan työ- ja elinkeinoelämän tarpeet, taloudellinen tuottavuus ja kasvu? Missä on yksilön ja sivistyksen ääni? Entä yksinäisten, vajaakuntoisten, syrjäytymisvaarassa olevien?

Vahva työelämäpainotus saattaa johtaa myös siihen, että vapaa sivistystyö kärsii tai kapeutuu työhön liittyvän osaamisen kehittämisen tukipalveluksi. Paitsioon jäävät myös muu yleissivistävä koulutus, yhteisökasvatus, järjestöjen koulutustoiminta, ikäihmisten yliopisto ja muut toiminnot, jotka eivät mahdu kapeaan jatkuvan oppimisen määritelmään (ja rahoitusmalliin). Snellmanilainen sivistyskäsitys on korvautumassa jatkuvalla opiskelulla.

Myös Tuulikki Laes ja Pauli Rautiainen väittävät, että osallisuus taiteseen ja kulttuuriin on muuttumassa mahdollisuudesta velvollisuudeksi:

”Uudessa oppimiskielessä koulutus ymmärretään ensisijaisesti taloudellisena vaihtona palveluntarjoajan ja kuluttajan välillä, jolloin kasvatukselliset päämäärät jäävät vähemmälle huomiolle. Koulutuksen järjestäjät se on sosiaalistanut vannomaan elinikäisen oppimisen diskursiivisessa tilassa ikuista uskollisuuta työelämän tarpeiden palvelemiselle ja niihin mukautumiselle. Näin koulutusjärjestelmän toimijat ovat menettäneet autonomiaansa. Samalla elinikäisen oppimisen puhe on siirtynyt oikeusajattelusta kohti velvollisuusajattelua.

(9) (PDF) Osallistuminen taiteeseen ja kulttuuriin: Elinikäinen oikeus vai velvollisuus? | Tuulikki Laes – Academia.edu

Miksi? VST:n edunajaminen ja ay-liikkeen sisäiset koulutuspoliittiset vastakkainasettelut VST:n ja aikuiskoulutuksen välillä

Vapaan sivistystyön opettajien järjestäytymisaste on huono, osasyynä se, että työhön on sitouduttu hyvin eri tavoin. Osa opettajista tekee keikkaa, päätyö YSI:llä, osalle VST on päätyö. Käytännössä työhönsä sitoutuneet VST-opettajat elävät jatkuvien yt-neuvottelujen alla: palkkaturva on olematon. Töiden markkinaehtoisuus on vielä vahvempaa kuin ammatillisessa aikuiskoulutuksessa. Seuraava työ riippuu siitä, miten hyvin onnistut tai saat opiskelijat ostamaan seuraavan koulutuksen.

VSV –kokonaisuuden hahmottaminen on hyvin vaikeaa; VST:n opettajat ovat ”hajallaan” eri liitoissa. Kukaan ei aja puhtaasti VST-opettajien asiaa. Korjaantuisiko asia, jos kaikilla VST-opettajilla olisi yhteinen TES? Miten määräaikaiset työsuhteet vakinaistetaan? Mikä on tuntiopettajan asema? Olisiko ryhmäkanne mahdollinen? Neuvotteluasemaa heikentää se, että kaikki vst-opettajat eivät halua vakinaistaa työsuhdettaan. – Kaiken kaikkiaan VST-opettajan urakehitys on mahdotonta; se ei ainakaan toimi kannustimena.

Aikuiskasvatustieteen emeritus professori Reijo Miettinen väittää artikkelissaan Aikuiskasvatus, sivistys ja työn tulevaisuus, että Hegeliläis-snellmanilaisen sivistyskäsityksen näkökulmasta vapaan kansansivistystyön ja ammatillisen sivistyksen arvojen välinen jännite on keinotekoinen. Aikuiskasvatuksen tutkimuksen on tartuttava uusien demokraattisten työn ja palvelutuotannon mallien kokeiluun ja teoretisointiin. Sivistyksen on näin otettava kantaa aikamme suuriin kysymyksiin.

Nopeasti muuttuvassa työelämässä arvostetaan ongelmanratkaisutaitoja, kokonaisuuden näkijöitä, yleisosaamista. Ilmiöpohjaisuus näkyy myös työelämässä: taide, tiede ja henkisyys tuovat uusia elementtejä, jotka voivat olla avainasemassa tulevaisuudessa muutenkin kuin innovaatioissa. Dialogi syntyy kuitenkin yhteyspinnoilla, oikea kuuleminen ja ymmärrys ihmisen elämästä ja tavoitteista voi rakentaa ja yhtenäistää yhteiskuntaa: kun istumme saman pöydän ääressä, ymmärrämme, mitä olemme eri tavoin mutta yhteisin tavoittein saamassa aikaiseksi. Vapaan sivistystyön perusta on juuri tämän yhteisymmärryksen ja osallisuuden rakentamisessa.

Miten? Ay-liike aikuiskasvatusta käytettävä itsekasvatukseen!

Miten aikuiskasvatusta saadaan sovellettua ay-liikkeessä? Millä saavutetaan tasavertaisuus opettajien ja ohjaajien välillä? Tasavertainen vuorovaikutus on tarpeen, jotta päästään ulos hierarkkisuudesta. Raskaiden rakenteiden sijaan tarvitaan jäsenten aktivointia, kouluttamista, opintopiiritoimintaa, jossa myös jäsenet voisivat olla toimijoita. Vapaan sivistystyön perinnettä voitaisi hyödyntää: opintopiirit kehittivät aikoinaan työväestöä, nyt ammattiyhdistys Aktiiviope -tilaisuuksien lisäksi voisi tarjota jäsenilleen mahdollisuuden vapaasti valita omaa hyvinvointiaan tukevaa ja kehittävää koulutusta, esimerkiksi koulutussetelin muodossa.

Ammattiyhdistysliikkeen koulutustoiminnassa on jo 50-luvulla otettu käyttöön luentojen, kirjallisten töiden, harjoitusten ja tenttien ohella käyttöön ryhmätyömenetelmät, joilla pyrittiin saattamaan opiskelu kokonaan aikuisten opiskelijoiden omiin käsiin. Myös keskustelu- ja väittelytaitojen kehittäminen muotoutui opiston toiminnan yhdeksi kasvatustehtäväksi. Ryhmätyöskentelyä kehitettiin oppilaskeskeisenä opintomenetelmänä, jossa oppiminen tapahtuu oppilaiden itsenäisen työskentelyn tuloksena. Menetelmään kytkettiin demokraattisen kasvatuksen edistäminen. Ryhmätyön periaatteellisen arvon katsottiin olevan siinä, että sen tuli kasvattaa ihmistä ymmärtämään demokraattista käyttäytymistä. Luennot opetusmenetelmänä pitivät silti pintansa eikä hyvää luentoa sen opettajakeskeisyyden vuoksi arvioitu huonoksi – sisältö ja esitystapa ratkaisivat. Tällä Kiljavan Opiston viitoittamalla tiellä ovat sittemmin aikuiskoulutusta kehittäneet työelämän kansanopistot eli Murikka-opisto, Aktiivi-instituutti ja JHL-opisto yhdessä Työväen Akatemian ja Voionmaan koulutuskeskuksen (osa Kiljavaa) kanssa.

Ay-toimintakenttää luonnehtivien erilaisten intressien yhdistyessä koulutus- ja oppimisprosessissa, ilmenee usein tavoitteiden yhteensovittamisen välisiä jännitteitä. Koulutuksessa kohtaavat kolmen toimijan tavoitteet: ammattiliiton kollektiiviset koulutustarpeet, koulutukseen osallistuvan jäsenen omat kehitystavoitteet sekä kansanopiston tavoitteet. Koulutuksen on luotava, ylläpidettävä ja kehitettävä sellaista oppimista ja sosiaalista toimintaa, jossa liikkeen tavoitteet ja oppijan omat tavoitteet voivat yhdistyä ammattitaidolla johdetuksi vaikuttavaksi sekä uskottavaksi oppimisprosessiksi, järjestösidonnaiseksi sivistystyöksi. Ammattiyhdistyskoulutuksessa hankitaan sellaisia kompetensseja, joita opiskelija tarvitsee luottamustehtävissään työpaikalla ja ammattiyhdistysorganisaatiossa. Tällaisia ovat tehtäväspesifit kompetenssit esimerkiksi luottamusmiestoiminnassa, työsuojelutoiminnassa ja henkilöstöedustuksessa. Esimerkkejä tällaisista kompetensseista ovat työelämän normiston hallinta, tehtävässä vaadittava työsuojelutietämys, toimintaorganisaation tuntemus ja kyky toimia siinä, ammattiyhdistyshistorian tuntemus sekä sen soveltaminen nykypäivän työelämän analysointiin, ja niin edelleen.

VAPAA SIVISTYSTYÖ – Eilen, tänään ja huomenna

Vapaan sivistystyön rooli, asema ja merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa ja koulutusjärjestelmässä

 Vapaa sivistystyö on rakentanut demokraattista Suomea ja yhteiskunnallista tasa-arvoa sekä vastannut erilaisiin sivistyksellisiin tarpeisiin jo yli sadan vuoden ajan. Nykyään vuosittain yli miljoona osallistujaa tavoittavan vapaan sivistystyön oppilaitokset (kansalaisopistot, kansanopistot, opintokeskukset, kesäyliopistot ja liikunnan koulutuskeskukset) ovat kehittyneet omaleimaisista aatteellisista, institutionaalisista ja pedagogisista juonteista sekä kansalaisryhmien tarpeista. Vapaalla sivistystyöllä on historiallisesti ollut vahva autonomia, mutta sen institutionalisoitumisen edetessä toimintaa on määrittänyt yhä voimakkaammin autonomian ja ohjauksen välinen ristiveto. Viime vuosikymmeninä valtion ohjaus on jälleen alkanut voimistua. Yhteiskunnallisessa ja ympäristöllisessä murroksessa vapaan sivistystyön toimijoita ja päättäjiä on alkanut kiinnostaa yhä enemmän kysymys vapaan sivistystyön roolista, asemasta ja merkityksestä suomalaisessa yhteiskunnassa sekä koulutusjärjestelmässä. Teos valaisee kysymystä luotaamalla alan aiempaa tutkimusta instituutioiden ja ohjauksen, aatteiden ja ideologioiden, opetustarjonnan ja osallistujien, henkilöstön ja johtamisen, pedagogiikan, akateemisen tutkimuksen ja sivistystyöntekijöiden koulutuksen, vaikuttavuuden ja yhteiskunnallisen merkityksen sekä visioiden ja skenaarioiden näkökulmista.

 Historian tarkastelu valottaa vapaan sivistystyön perimmäistä luonnetta ja auttaa ymmärtämään toiminnan nykyistä laajuutta, vaikuttavuutta sekä haasteita. Visioiden tarkastelu ja skenaariotyö taas avaavat sitä, kuinka tahtotilat muutetaan kestäväksi, uudistuvaksi ja vaikuttavaksi vapaaksi sivistystyöksi. Kirja on suunnattu kaikille vapaan sivistystyön roolista, asemasta ja merkityksestä suomalaisessa yhteiskunnassa ja koulutusjärjestelmässä kiinnostuneille.

 Vst-eilen-tanaan-huomenna-verkko.pdf (vapausjavastuu.fi)

Sivistyksen ja henkisen kasvun merkitystä taloudelle tai tuottavuudelle ei ymmärretty. Vapaan sivistystyön tuotto on kuitenkin laskettu:

Kansalaisopistoon sijoitettu euro tuottaa opiskelijoille ja yhteiskunnalle noin 3,45,6 euron hyödyn, selviää aikuiskasvatustieteen professori Jyri Manninen (UEF) tekemästä esitutkimuksesta. Hyöty muodostuu säästöjen ja tuottavuuden yhteissummasta: kun opiskelijan hyvinvointi opiskelun myötä lisääntyy, muun muassa yhteiskunnan sosiaali- ja terveysmenot vähenevät samaan aikaan kun yksilön työelämätaidot sekä motivaatio itsensä kehittämiseen ja itsestään huolehtimiseen kasvavat.

Kansalaisopisto-opiskelun tuottamien hyötyjen rahallisten arvojen arviointia pohtiva ja kuvaava esitutkimus Suomi nousuun sivistystyöllä? Kansalaisopisto-opiston tuottamien hyötyjen taloudellinen merkitys on tehty Benefits of Lifelong Learning -tutkimuksessa (BeLL) löydettyjen suomalaisten kansalaisopisto-opiskelijoiden vastausten pohjalta ja tutkimuksessa tehdyt laskelmat perustuvat SROI-arviointimalliin (Social Return of Investment).  Vapaan sivistystyön tyyppisen aikuisopiskelun hyötyjen rahallisia arvoja on erittäin vaikea laskea tarkasti, ja vaikka esitutkimuksessa esitetyt laskelmat ovat alustavia, näyttävät ne tukevan aiemmin saatavilla olevien tutkimusten tuloksia siitä, että koulutusinvestoinnit maksavat itsensä selvästi takaisin.

Korona-aika on tuonut esille ihmisten tarpeen toimia yhdessä, kehittää itseään. Työhyvinvointi, jaksaminen ja onnellisuus voivat kasvaa vapaan sivistystyön kautta. Kunnan ja kansalaisopistojen yhteistyötä on syytä kehittää:

Suomalaiset kunnat ovat muutosten edessä. Sote-uudistus tarkoittaa isoja muutoksia kunnille jääviin tehtäviin sekä kuntaidentiteettiin samaan aikaan kun kunnissa valmistaudutaan siirtymään uuteen maakuntahallintoon. Samalla muuttuvat myös kuntien toimintakenttä, toimintatavat ja kumppanuudet.

Kunnan ja kansalaisopiston yhteistyön tukemiseksi KoL on koonnut Kansalaisopisto kunnan voimavarana -lehden. Kyseessä on päättäjille suunnattu idea- ja tietopaketti kunnan ja kansalaisopiston yhteistyömahdollisuuksista. Toimivaksi havaittujen yhteistyökäytäntöjen ja yleisen kansalaisopistotietouden lisäksi lehti sisältää kirjoituksia kansalaisopistokentältä sekä mm. presidentti Tarja Halosen ja Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinosen haastattelut. Esitellyt ideat ovat hyödynnettävissä kansalaisopiston ylläpitäjärakenteesta riippumatta. Lehdessä on mukana myös ruotsinkielistä materiaalia. (Julkaisu on luettavissa verkossa.)