Aikuisopiskelijat on jälleen jätetty yksin – Aikuisten oppiminen ei saa loppua

Aikuiskoulutustuella oppiminen on loppumassa vuoden 2025 lopulla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että uutta, yleistä rahoitusmallia aikuisten kouluttautumiselle ei ole kehitetty tilalle. Tuhannet suomalaiset aikuiset, jotka parhaillaan opiskelevat tai suunnittelevat opiskelua, ovat jäämässä suuren epävarmuuden keskelle ja ilman tukea.

Työelämä muuttuu nopeasti, ja osaajapula näkyy jo useilla aloilla. On kuitenkin huomattava, että työvoiman tarpeet eivät ole samat kaikkialla Suomessa. Tilastoista ei voi yksioikoisesti päätellä, mitä koulutusta tarvitaan, esimerkiksi kaivosalan osaajia tarvitaan kaivospaikkakunnilla, ei pääkaupunkiseudulla. Siksi alueellisuus täytyy ottaa huomioon, kun suunnitellaan aikuiskoulutuksen tukimallia.

Koulutus ei aina tarkoita tutkintotason nostamista, vaan se voi olla edellytys työllistymiselle tai jopa työssäjaksamiselle. Esimerkiksi monille yleissihteereille ei löydy oman alan töitä, mutta he voivat työllistyä suorittamalla sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon, jossa on monella eri alueella työvoimapula.

Uupunut sairaanhoitaja voi löytää uudenlaisen työuran opiskelemalla ICT:tä ja digitaalisia palveluita tai liiketaloutta ja hakeutumalla esimerkiksi terveydenhuoltoalan tietojärjestelmien kehitystyöhön tai taloushallinnon tai asiakaspalvelun työtehtäviin. Kouluttautuminen ja ammatin vaihtaminen tukee tässä tapauksessa sekä työllistymistä että jaksamista.

On tärkeää ymmärtää, jos henkilö vaihtaa kokonaan alaa, hän ei yleensä voi opiskella työn ohessa. Uuden ammatin oppiminen vaatii täysipainoista panostusta, jolloin myös toimeentuloturva on ratkaiseva kysymys. Onko yhteiskunnalle järkevämpää, että ihminen on kuukausitolkulla sairauslomalla ja työkyvyttömänä, vai että hän voisi uuden tuen turvin opiskella itselleen ammatin, jossa työtä on tarjolla ja jossa hän myös jaksaa?

Tarvitsemme uuden mallin, joka mahdollistaa jatkuvan oppimisen kaikille aikuisille. Sen tulisi yhdistää valtion, työnantajien ja yksilön panos, tarjota henkilökohtaisia oppimismahdollisuuksia sekä kohdentaa erityistukea niille, joilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia kouluttautua.

Meillä Suomessa on olemassa erilaisia koulutusmuotoja, kuten oppisopimuskoulutus, työvoimakoulutus ja omaehtoinen koulutus työttömyystuella. Nämä eivät kuitenkaan muodosta kattavaa ratkaisua kaikille aikuisille, jotka haluavat tai joutuvat opiskelemaan uutta alaa. Oppisopimuksessa edellytetään työnantajaa ja työsuhdetta, työvoimakoulutuksen tarjonta on rajallista ja kohdistuu vain osalle aloista, ja omaehtoinen koulutus työttömyystuella ei ole vaihtoehto silloin, kun ihminen haluaisi opiskella alanvaihtoa varten ilman, että hänen tarvitsee ensin irtisanoutua. Pelkkä ns. nuorten opintotuki ei puolestaan vastaa aikuisen elämäntilanteeseen – esimerkiksi perheellisten, asuntovelallisten tai pitkästä työurasta alanvaihtoon hakeutuvien toimeentulo ei yksinkertaisesti ole mahdollista sillä tasolla.

Jatkuva oppiminen ei saa jäädä pelkiksi juhlapuheiksi. Nyt tarvitaan poliittista rohkeutta rakentaa järjestelmä, jossa osaaminen voi uudistua läpi työuran – muuten vaarana on, että Suomi jää jälkeen.

Kimmo Liljeroos
Aikuisopettajien liitto AKOL ry, puheenjohtaja

Maarit Rahkola
AKOL ry, OAJ:n Aikuiskoulutustyöryhmän puheenjohtaja