Kotoutumisesta ei kannata leikata

Kotoutumisesta ei kannata leikata –
se voi olla ratkaisu Suomen huoltosuhde- ja syntyvyysongelmiin

Valtiovarainministeri Riikka Purra ehdotti 6.8.2025 yhteensä 900 miljoonan suuruisia lisäleikkauksia vuoden 2026 valtionbudjettiin. Leikkaukset kohdistuisivat kaikkein heikoimpiin pakolaisryhmiin.

Pääministeri Petteri Orpon hallitus on tehnyt jo kaiken kaikkiaan 9 miljardin euron suuruiset leikkaukset julkiseen talouteen ensin hallitusohjelmansa kuuden miljardin ”sopeutuksen” ja sen jälkeen kolmen miljardin ”lisäsopeutuksen” muodossa. Valtiovarainministeri Purra esitteli leikkausehdotuslistansa, koska vuoden 2025 budjettiehdotuksen loppusumma on 89,6 miljardia euroa ja se oli edelleen 900 miljoonaa alijäämäinen.

Purran ehdotukseen kuului, että kuntien kotoutumiskorvauksista leikattaisiin vuonna 2026 peräti 167 miljoonaa ja vuonna 2027 vielä 150 miljoonaa euroa. Kotoutumislain mukaisia kotoutumiskorvauksia kunnille maksetaan esimerkiksi toissijaista suojelua saavista, tilapäistä suojelua saavista, joille on rekisteröity kotikunta, ihmiskaupan uhreista, oleskeluluvan inhimillisen syyn perusteella saaneista tai perheenyhdistämisen perusteella Suomeen saapuneista perheenjäsenistä. Kaiken kaikkiaan ryhmiä on 11. Valtiovarainministeri Purran leikkausehdotus koskee siis äärimmäisen haavoittuvassa asemassa olevia ihmisryhmiä. Vai voitko kuvitella herkemmässä asemassa olevia kuin ihmiskaupan uhrit tai toissijaista tai tilapäistä suojelua saavat henkilöt?

Valtiontalous edellyttää ”sopeutustoimia” – on poliittinen arvovalinta, mistä sopeutetaan

Hallitusvastuussa olevilla puolueilla on tapana esittää omat talouspoliittiset leikkausehdotuksensa tai -linjauksensa vaihtoehdottomina, eräänlaisina pakkoina. Tosiasia kuitenkin on, että aina on vaihtoehtoja. Kysymys on ideologisista valinnoista. Tuskin mikään puolue haluaisi leikata omalta äänestäjäkunnaltaan. Niinpä Kokoomus- ja Perussuomalaisvoittoisen hallituksen leikkaukset kohdistuvat ennen kaikkea julkisen sektorin palveluihin, joista useimmiten ovat riippuvaisia työväestön lisäksi alempi keskiluokka ja yhteiskunnan huono-osaisimmat.

Suomen velkasuhde eli valtionvelan määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen, on tällä hetkellä yli 80 prosenttia, mikä tekee valtiontalouden sopeutuksista välttämättömiä. Pääministeri Orpo on jo julkisuudessa ilmoittanut, ettei hallitus aio lähteä leikkaamaan kiintiöpakolaisista, joiden kiintiötä valtiovarainministeri Purra ehdotti laskettavaksi täyteen nollaan. Jostain hallitusohjelman periaatteista Orpo on sentään valmis pitämään kiinni.

Työperäinen maahanmuutto ratkaisuna Suomen huoltosuhdeongelmaan ja syntyvyyden laskuun?

Suomen väestö tulee tulevina vuosikymmeninä muuttumaan radikaalilla tavalla. Syntyvyys vähenee ja suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. 2010-luvulla kokonaishedelmällisyys laski ja syntyneiden vauvojen määrä pieneni noin neljänneksellä. Kun toisen maailmansodan jälkeen suomalaisnaiset saivat keskimäärin 1,9 lasta, naisten syntyvyyttä kuvaava hedelmällisyysluku oli vuosituhannen alussa 1,73 ja vuonna 2019 vain 1,35. Tässä tilanteessa työperäinen maahanmuutto on nähty usein ratkaisuna, koska he ainakin lisääntyvät.

Osa maahanmuuttajista voisi kouluttautua aloille, joilla kärsitään työvoimapulasta. Tällainen ala on esimerkiksi sosiaali- ja terveysala, jolla tulla koko ajan tarvitsemaan lisäkäsiä suurten ikäluokkien vanhetessa. Suomalaisia ala ei kiinnosta riittävästi. Marraskuussa 2024 työ- ja elinkeinoministeriön tilastoista selvisi, että hoitajia oli työttömänä 6 400 samaan aikaan, kun hoitajien paikkoja oli avoimena. Alalla vallitsee ns. kohtaanto-ongelma: työ ei löydä tekijäänsä. Lisäksi EU:n ulkopuolelta tulevan työvoiman tuloa vaikeuttaa nimikesuojaus: sairaanhoitaja ja lähihoitaja ovat suojattuja ammattinimikkeitä.

Hoitajien tarve tulee kuitenkin kasvamaan entisestään lähivuosikymmeninä. Valtioneuvoston teettämän tuoreen arvion mukaan sairaanhoitajia ja lähihoitajia tarvittaisiin palvelutarpeen kasvun vuoksi yli 20 000 lisää vuoteen 2030 mennessä ja noin 45 000 vuoteen 2040 mennessä. Aikuiskoulutus olisi tässä se väline, joka pystyy hoitamaan tämän koulutustarpeen.

Pääministeri Petteri Orpon hallitus on omassa hallitusohjelmassaan ”Vahva ja välittävä Suomi” todennut, että kansainvälisiltä työmarkkinoilta halutaan ennen kaikkea korkeasti koulutettua työvoimaa. Tämän saatavuuden takaamiseksi tutkintoja täytyy tunnistaa ja tunnustaa entistä tehokkaammin. Hallitusohjelman mukaan korkeasti koulutetun, ns. sinisellä kortilla EU:n sisällä liikkuvan työvoiman liikkuvuutta Euroopan unionin sisällä täytyy tehostaa entisestään. Näitä työntekijäryhmiä täytyy myös sitouttaa pysymään Suomessa riittävillä etuuksilla.

Kun korkeasti koulutettuihin kohdistetaan ”pitovoimaa”, hädänalaisempiin sen sijaan kohdistetaan Orpon ”Vahva ja välittävä Suomi” -hallitusohjelmassa työntövoimaa. Tällä tarkoitan, että perheenyhdistämistä tehtiin haasteellisemmaksi, esimerkiksi kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden ns. kaistanvaihto työperäisen maahanmuuton puolelle estettiin ja kansainvälisestä suojelusta tehtiin väliaikaista.

Työperäinen maahanmuutto voi kuitenkin olla yksi osaratkaisu Suomen huoltosuhde- ja syntyvyysongelmiin, ja sen tueksi tarvitaan toimivaa kotouttamista. Huoltosuhde tarkoittaa työssäkäyvien ihmisten määrän suhdetta etuuksia saaviin; kestävässä yhteiskunnassa työssäkäyviä on riittävästi, jotta valtio selviää etuuksien maksamisesta.

Maahanmuuttoa täytyy tarkastella tarkemmin erilaisten maahanmuuttajaryhmien osalta, jotta aiheesta saisi kokonaiskuvan. Työperäisiä maahanmuuttajia oli pelkästään vuonna 2024 peräti 11 103, opiskelun takia tulleita oli 12 192 ja perheenyhdistämisen vuoksi saapuneita 18018. Kansainvälistä suojelua saavia oli 2 389 ja tilapäistä suojelua saavia 12 210. Kaiken kaikkiaan erilaisia maahantulijoita oli 66 700, mikä oli 18,5 % vähemmän kuin edellisvuonna. (Lähde: Migrin maahanmuuttotilastot). Suomen pitovoima maahanmuuttajien osalta ei siis näytä kovin hyvältä, vaikka maahanmuutto on yleisesti suunnilleen kaksinkertaistunut 2010-luvusta.

On itsestään selvää, että kotoutujien joukko on hyvin heterogeeninen, eikä etukäteen voi tarkkaan ennustaa, kuka tulee onnistumaan kotoutumisessa ja siirtymään työelämään, kuka taas ei. Korkeasti koulutetuilla on usein paremmat edellytykset tähän laajan tietopohjan ja opiskelutaitojen ansiosta, mutta aina heitäkään ei onnista. Varmaa kuitenkin on, että aidosti välittävämmässä ja sallivammassa Suomessa vähäisemmälläkin kielitaidolla voi edetä manuaalisen työn tehtäviin, joissa riittää peruskielitaito.

Kotoutumiskoulutus on onnistunut tavoitteissaan, kun sen seurauksena koulutuksen käyneet tuntevat riittävästi uuden tulomaansa kulttuuria ja kieltä, voidakseen jatkaa entistä uraansa, lisäkouluttautuakseen tai hakeutuakseen täysin uudelle työuralle.

Rita Gustava Pulli
suomen kielen opettaja, kirjailija-toimittaja, Aikuisopettajien Liitto AKOL ry:n jäsen.
Pullin viimeisin tietokirja on Rajat auki? (Basam Books 2025): Rajat auki? | Basam Books