Kaksipäiväinen Ammatillisen koulutuksen ja sivistyksen seminaari tarjosi laajan näkymän suomalaisen koulutuksen, työelämän ja osaamisen tulevaisuuteen. Puheenvuoroissa liikuttiin ammatillisen koulutuksen nykytilasta tulevaisuuden megatrendeihin, työelämän muutoksiin sekä väestökehitykseen, talouteen ja Euroopan unionin rahoitusmahdollisuuksiin.
Hyvin erilaisia aiheita yhdisti kysymys siitä miten varmistamme, että ihmiset pysyvät mukana muutoksessa ja miten osaamisen kehittäminen voidaan varmistaa elämän kaikissa vaiheissa.
Muutokset haastavat työelämää ja koulutusta
Ensimmäisen seminaari päivän avata OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto esittelemällä ammattillisen koulutuksen tilannekuvaa sekä edunvalvontaa. Jenna Lähdemäki-Pekkinen (Sitra) tarkasteli megatrendejä ja Sanna Kulmala (Työterveyslaitos) suuntasi katseen työelämään vuonna 2030.
Tauon jälkeen Tommi Himberg (Jotpa) käsitteli jatkuvan oppimisen tilannetta. Päivän loppupuolella Timo Aro (Turun kaupunki) tarkasteli väestörakennetta, koulutustasoa ja työmarkkinoiden osaamistarpeita. Pauliina Viitamies (OAJ) puolestaan haastoi pohtimaan sivistystyön tulevaisuutta. Päivä päättyi paneelikeskusteluun osuvalla kysymyksellä: Kuka kantaa vastuun jatkuvasta oppimisesta?
Mitä jäi käteen ensimmäisestä päivästä?
Puheenvuoroista jäi erityisesti mieleen tulevaisuususkon merkitys. Kun työelämä, teknologia ja osaamistarpeet muuttuvat nopeasti, tarvitsemme kykyä nähdä muutoksessa myös mahdollisuuksia. Koulutuksella on tässä tärkeä tehtävä.
Teknologinen muutos herättää uusia kysymyksiä. Millaisia oppimisen ja tuen tarpeita on sukupolvella, jolle tekoälyn käyttäminen on jo arkipäivää? Entä miten koulutusjärjestelmä pystyy vastaamaan niihin?
Kaikki muutos ei kuitenkaan ole teknologista. Puheenvuoroissa korostuivat myös yhteisöllisyys ja luottamus. Työelämässä tarvitaan yhteisöjä, joissa ihmiset uskaltavat osallistua keskusteluun ja tuoda esille uusia ajatuksia. Tämä koskee erityisesti työelämänsä alussa olevia: kokeeko nuori työntekijä voivansa ehdottaa, kyseenalaistaa ja haastaa totuttuja toimintatapoja?
Innovaatioita on vaikea vaatia, jos työyhteisössä ei ole turvallista avata suutaan.
Osaaminen on investointi tulevaisuuteen
Toisena päivänä näkökulma laajeni talouteen ja Eurooppaan. Meri Obstbaum (Suomen Pankki) tarkasteli maailman ja Suomen taloustilannetta sekä erityisesti Suomen osaamispääoman kehitystä. Puheenvuoro herätti keskustelua muun muassa siitä, vastaako korkeakoulutettujen määrän kasvattaminen niihin ongelmiin, joita osaamisessa pitäisi ratkaista.
Markus Penttinen (Akava) toi keskusteluun eurooppalaisen näkökulman käsittelemällä Euroopan unionin rahoitusta ja toimintaympäristön jännitteitä. Erityisen kiinnostavia koulutuksen näkökulmasta olivat Horisontti- ja Erasmus+-ohjelmiin liittyvät mahdollisuudet.
Päivän tulevaisuustyöpajassa katse suunnattiin vuoteen 2035: millaisen tulevaisuuden oikeastaan haluamme? Päivä jatkui vaalipaneelilla, johon osallistui edustajia Vihreistä, SDP:stä ja Kokoomuksesta.
Mitä jäi käteen toisesta päivästä?
Kun ensimmäinen päivä herätti kysymyksiä ja tarjosi lähinnä niukkuutta, niin toisessa päivässä nähtiin myös mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Taloutta koskevat puheenvuorot korostivat koulutusta erityisesti investointina sekä inhimillisen pääoman kasvattamisena. Keskustelua heräsi myös siitä mittaammeko oikeita asioita ja miten voimme tarttua mahdollisuuksiin, joita murroksien keskellä tulee näkyviin. Samalla keskusteltiin myös yritysten vastuusta osaamisen kasvattamisessa sekä onko niillä kykyjä ja resursseja tarttua mahdollisuuksiin.
Mitä tästä kaikesta jäi käteen?
Jatkuva oppiminen ei voi jäädä edelleenkään pelkästään työntekijöiden vastuulle. Ilman osaavaa työvoimaa ei mahdollisuuksiin voi tarttua, joka on suoraan pois taloudellisesta muutoksesta ja kasvusta.
Teknologisessa murroksessa paras tulos ei välttämättä synny siitä, että parhaat ihmiset tekevät parhaita asioita, vaan myös siitä että kaikki pidetään mukana ja murroksesta aiheutuvat haitat mahdollisimman pieninä.
Uuden oppiminen vaatii ympäristöjä ja yhteisöjää, jossa voidaan oppia uutta sekä luottaa siihen, että epäonnistuminen on sallittua.